Leikkaussalit

Tähän väliin jotain ihan muuta. Olen pari kertaa ollut leikkurissa operoitavana mutta kun pääsin katsomaan asiaa vastapuolelta, tilanne oli varsin ikimuistoinen.

Hollannissa saimme tuoreita suolenpätkiä haimasyöpäleikkauksista. Odotimme liemet valmiina labrassa soittoa. Kävelymatka yliopiston ja sairaalan läpi kesti noin 20 min ja kylmälaukun kanssa matkassa oli aina ns. suuren urheilujuhlan tuntua.

Muistan varmaan ikuisesti ensimmäisen leikkurireissuni. "We scrubbed in" eli vihreät vaatteet, kaikki suojat ja puhdistautumistoimet. Sitten ilmoitetun salin ikkunan taakse kurkkimaan, kunnes saimme kutsun sisään.

Sisällä olikin tositoimet menossa, potilas korokkeella vatsa auki. Seinän vieressä kulki teippinauha lattiassa kertomassa, mihin saimme mennä. Kirurgeilla läppä lensi ja heti kysyivät "kuinka pitkän pätkän haluat?" Ei kun kuppi kylmälaukusta ojoon ja suolenpätkä kuppiin. Sitten kipinkapin omiin hommiin.

Edelleen sanon, että HUH. Joskus ehtivät napata meille näytteen jo ennen kuin ehdimme paikalle. Silloin liimasivat näytepurkkiin tarran, jos niitä oli jäljellä. Joskus naureskelin, että Herr Jager pitäisi varmaan mainita julkaisussa, kiitos materiaalista!

Hyviä aikoja. Mutta edelleen HUH.